Mikkelin markkinoiden tarina alkoi jo vuonna 1744 ja vuosien saatossa ne kehittyivät merkittäväksi kaupunkitapahtumaksi, joka yhdistää perinteet ja modernin kaupankäynnin ainutlaatuisella tavalla.
↵
Mikkelin markkinat saivat alkunsa vuonna 1744, kun Turun rauhan (1743) jälkeen markkinaoikeudet siirrettiin Lappeenrannasta Mikkelin kirkonkylälle. Tuohon aikaan markkinapaikka sijaitsi Naisvuoren kupeessa kirkkopuiston pohjoispuolella. Kaupanteko oli tuolloin sallittua vain kaupungeille, joten markkinat olivat maaseudun väelle ainoa mahdollisuus myydä tuotteitaan ja toisaalta kaupunkien kauppiaille hankkia tavaraa.
Syysmarkkinat, eli Mikkomarkkinat, olivat erityisen suosittuja karjan kaupanteon vuoksi, kun taas kevätmarkkinoilla keskityttiin erityisesti hevosten kauppaan. Mikon päivään päättyi myös maatilojen palkkaaman työväen pestivuosi sekä sadonkorjuuaika. Markkinoiden ajankohdat asettuivat vuodenkierron kohtiin, jolloin väki jouti kotiaskareiltaan kaupantekoon.
Markkinoilla myytiin monenlaisia tuotteita, kuten paikallisten talonpoikien viljaa, karjaa ja käsitöitä, ja kaupunkiin saapui tuhansia ihmisiä ympäröiviltä alueilta.
Vuonna 1838 perustettiin nykyinen Hallitustori, joka sijaitsee Mikkelin keskustassa. Tämä paransi markkinoiden infrastruktuuria ja houkutteli yhä enemmän kauppiaita ja asiakkaita. Siitä käynnistyi myös Mikkelin markkinoiden kulta-aika, jota jatkui 1860-luvun loppuun saakka. Muutaman sadan asukkaan Mikkelin elämä mullistui markkinoiden ajaksi, jolloin väkimäärä oli kaupungissa parhaimmillaan jopa 10 000.
Minkälainen meno olikaan torilla ja Ristimäellä! Torilla kävi kauppa kuin siimaa. Karuselli pyöritti ihmisiä ja ihmiset karusellille rahaa.
– Aikain takaa, Esko Partanen
1800-luvun markkinat olivat eläväisiä tapahtumia, joissa kaupattiin laajasti maataloustuotteita, käsitöitä ja muita päivittäistavaroita. Torista muodostui tärkeä sosiaalinen kohtaamispaikka, ja markkinat säilyttivät asemansa kaupunkikulttuurin keskipisteenä. Markkinat vilkastuttivat ja rikastuttivat paikallista elämää ja täyttivät kaupungin markkinaväellä ja juhlahumulla. Se oli paikka, jossa saatiin kosketusta muuhun maailmaan ja nähtiin ennen kokemattomiakin asioita.
Sanomalehtien yleistyessä tieto Mikkelin markkinoista levisi koko Suomeen, mikä toi markkinoille suomalaisten markkinamyyjien lisäksi kauppiaita Euroopasta sekä Venäjältä. Mikkelin Wiikko-Sanomissa kirjoitettiin vuonna 1864 Mikkelin maalismarkkinoista seuraavasti:
Markkinat ovat jo melkeellä alulla. Wäkeä, pillipiipareita ja silmän-kääntäjiä näkyy olevan yltä kyllin.
1900-luvulla Mikkelin markkinat kasvoivat edelleen, ja torikaupasta tuli entistä monipuolisempaa. Markkinoilla myytiin nyt myös teollisuustuotteita, ja torille ilmestyi ensimmäiset modernit myyntikojut. 1930- ja 1940-luvuilla markkinoilla nähtiin erityisesti sota-aikana vilkasta kaupankäyntiä, kun monet tuotteet olivat niukassa saatavuudessa kaupoissa. Sotien jälkeen torielämä elpyi ja markkinat jatkoivat kasvuaan tullen entistä monikulttuurisemmiksi houkutellen myyjiä ja asiakkaita yhä laajemmalta alueelta.
↵
Hangasmaa, Leena. Johan nyt on markkinat! Saatavissa http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Mikkelin_tori#Toriel.C3.A4m.C3.A4.C3.A4_1800-luvulla_ja_nykyisin_5.
Mikkelin markkinat. Seutu.wikimikkeli.fi. Saatavissa http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Mikkelin_markkinat.
Partanen, Esko (toim.), 1993. Aikain takaa. Entisaikain tarinoita eteläisestaä Savosta. Piirtänyt Marja-Liisa Partanen. Mikkeli. Saatavissa https://issuu.com/melintus/docs/aikain_takaa_-_esko_partanen_osa_7_
Varsta, Martti, 1945. Mikkelin kaupungin markkinat loistokautenaan 1838-1867. Saatavissa issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/mikkelin_kaupungin_markkinat_loistokautenaan_1838-/1.
